Kaksi murrosaikaa – 70 vuotta Espoon Kansallisseuraa
Espoon Kansallisseuran 70-vuotisjuhlavuosi on tarjonnut syyn palata perustamisvuoden 1955 tapahtumiin, ja samalla mieleen on pulpahdellut vertauksia nykypäivään. Juhlavuoden päätteeksi on luontevaa vetää hieman havaintoja yhteen.
Jos vuotta 1955 ja vuotta 2025 pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi murros.
Vuonna 1955 Suomi eli yhä toisen maailmansodan jälkitilaa, mutta samalla alkoi avautua kohti modernisoitumista. Ulkopoliittinen liikkumatilakin laajeni: Suomi liittyi YK:n ja Pohjoismaiden neuvoston jäseneksi ottaen uusia askeleita kohti sotia edeltäneen ajan kaltaista kansainvälisyyttä.
Kansainvälisessä politiikassa puhalsivat aiempia vuosia leppeämmät tuulet. Genevessä järjestettiin 18. heinäkuuta 1955 Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Ranskan johtajien huippukokous, jonka tavoitteena oli lieventää kansainvälisiä jännitteitä ja vahvistaa turvallisuutta. Kokous oli sodanjälkeisessä ajassa ensimmäinen laatuaan, eikä Genevestä poistuttu tajunnanräjäyttävien päätösten kanssa. Tapaamisen tärkein merkitys oli oikeastaan siinä, että osapuolet ylipäätään saatiin saman pöydän ääreen.
Samaan aikaan Neuvostoliitossa: NKP:n pääsihteeri Nikita Hruštšov teki rakettimaista nousua vallan korkeimmalle huipulle ja viimeiset julkistalinistit savustettiin ulos neuvostohallituksesta. Seuraavan vuoden 1956 helmikuussa Hruštšov piti NKP:n 20. puoluekokouksessa kuuluisan puheensa, jossa hän tuomitsi Josif Stalinin teot ja tämän ympärille rakennetun henkilökultin.
Myös maailmalle Moskova lähetti pitkästä aikaa sopuisia viestejä. Syyskuussa 1955 presidentti J.K. Paasikiven valtiovierailun yhteydessä sovittiin Porkkalan palauttamisesta. Puna-armeijan sotilastukikohta oli toiminut alueella vuodesta 1944 lähtien, tykinkantomatkan päässä Helsingistä. Virallisesti Porkkalan palautus toteutui vasta vuoden 1956 tammikuussa, mutta jo vuoden 1955 puolella Neuvostoliitto alkoi vetää asetta pääkaupungin ohimolta. Ensimmäinen laudoitetuista ikkunoista vapaa juna kolisteli Porkkalan kiskoja jo joulun alla 1955.
Myös vuotta 2025 luonnehtii Suomen kansainvälisen aseman tuore murros, jopa nopeampi kuin vuonna 1955. Suomi on muuntunut sotilasliittoon kuulumattomasta maasta asemaansa puolustusliitossa vakiinnuttavaksi Nato-maaksi. Sen myötä kansainvälinen asemamme on muuttunut peruuttamattomasti. Maantieteellisesti Suomi toimii edelleen idän ja lännen risteyskohdassa, mutta nyt erottamattomana osana länsiliittoumaa.
Maaseutuyhteiskunnasta modernisaatioon
Vuonna 1955 Suomi oli vielä voimakkaasti agraariyhteiskunta, ja Espoo lähes koko muun
Suomen tavoin hyvin maaseutumainen. Espoon ainoat kerrostalot, olympiaurheilijoiden majoitustarkoitukseen rakennetut, sijaitsivat Otaniemessä. Teollistuminen, kaupungistuminen, sähköistyminen ja infrastruktuurin kehittyminen kuitenkin etenivät, ja vanha maatalousyhteiskunta alkoi vähitellen mullistua.
Kansallisseuran perustamisen aikoihin maatalouden koneellistuminen alkoi vauhdittua. Maa- ja metsätalouden koneellistumisen tuloksena työvoiman kysyntä laski ja massoittain pientiloja menetti elinkelpoisuutensa. Aikanaan syntyneen suuren maaltamuuton myötä Suomen sosiaalisessa ja alueellisessa rakenteessa tapahtui lopulta massiivisia muutoksia, jotka – sosiologi Jukka Gronowin sanoin – "ylittivät kaiken mitä oli aiemmin tilastoidun historian aikana tapahtunut".
1950-luvun puolivälin tavoin elämme kiihtyvän teknologisen muutoksen aikaa, kun tekoäly ja digitalisaatio muokkaavat yhteiskuntaa vähintään yhtä radikaalisti kuin teollistuminen 1950-luvulla. Tekoälyagentit, datatalous ja muut teknologiset innovaatiot luovat sekä mahdollisuuksia, mutta pelot muun muassa työelämän hallitsemattomasta murroksesta ja yksityisyyden menetyksestä seuraavat kintereillä.
Kahden aikakauden toivo ja epävarmuus
Muun muassa teknologisen kehityksen sekä kansainvälisen politiikan pohjavirtojen tuoma muutos ja epävarmuus siis yhdistävät Espoon Kansallisseuran kahta merkkivuotta. Molemmissa aikakausissa näkyy samanaikaisesti toivo ja pelko. Vaikka maailmanpolitiikassa meni pitkästä aikaa paremmin, vuonna 1955 pelättiin kylmän sodan uutta kärjistymistä. Samalla kuitenkin rakennettiin parempaa tulevaisuutta: pohjaa hyvinvointiyhteiskunnalle ja vähitellen modernisoituvalle Suomelle.
Vuonna 2025 maailmanpolitiikan mannerlaatat ovat järähdelleet ja Suomi on keskellä maailmanlaajuisia voimasuhteiden uudelleenjärjestelyjä. Vuonna 1955 Suomi oli kylmän sodan eturintamassa. Vuonna 2025 globaalit konfliktit varjostavat edelleen Suomea, mutta maamme on valmistautunut kohtaamaan niitä paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Kumpikin ajanjakso edustaa nopeaa sopeutumista uusiin olosuhteisiin. Vuonna 1955 oli kyse kaupungistumisesta, teollistumisesta ja kylmän sodan tilapäisestä lauhtumisesta suojasääksi. Vuonna 2025 muun muassa tekoäly, ilmastonmuutos ja turvallisuuspolitiikka rakenteistavat politiikkaa voimakkaasti. Teknologinen kehitys herättää huolta, mutta tuo samalla mahdollisuuksia. Vuoden 2025 kansainvälisestä politiikasta on liennytys kaukana. Valitettavasti tilanne todennäköisesti pahenee enemmän tai vähemmän ennen kuin se joskus asettuu. Ilmastonmuutos näyttäytyy kaikkea varjostavana eksistentiaalisena uhkana, kuten ydinaseet kylmän sodan aikana.
Periaatteessa vuosia 1955 ja 2025 voisi pitää toistensa peilikuvina. Molemmat ajanjaksot ovat olleet suurten siirtymien ja valintojen vuosia, mutta kumpikin toki oman aikakautensa ehdoilla. Suomi on tähän asti onnistunut luovimaan kriiseissä yhtenäisenä eteenpäin, mutta näitä rivejä kirjoitettaessa nykyisten kehityskulkujen lopputulos on toki vielä avoin.
Maailma muuttuu, mutta puolueen paikallisjärjestön tehtävä pysyy pitkälti samana. Espoon Kansallisseuran ja muiden paikallisyhdistysten tehtävä on edelleen tarjota vaikutuskanava, osallisuutta ja kokemus ryhmittymisestä yhteisen asian ympärille. Paikallisyhdistykset ovat puoluetoiminnan selkäranka, ja puolueessa toimiminen on edelleen erinomainen tapa vaikuttaa niin kotikaupungin, koko maan ja jopa EU:n suuntaan.
Antti Virolainen