Kunniapuheenjohtaja Esa Kokan haastattelu
"Verkostoitumisella saa aikaan painavia tuloksia" - yhtyesoitto opetti toisten kuuntelemisen merkityksen
Sanakirjamääritelmän mukaan käsite grand old man merkitsee kunnioitettua, jollakin alalla pitkään toiminutta henkilöä. Tuskin kehenkään muuhun Espoon Kansallisseuran aktiiviin luonnehdinta istuu yhtä saumattomasti kuin opetusneuvos Esa Kokkaan (s. 1937).
Esa Kokan nimitys Espoon Kansallisseuran kunniapuheenjohtajaksi julkistettiin yhdistyksen 70 vuotisjuhlassa 4.10.2025. Esa piti tilaisuudessa katsauksen Kansallisseuran historiaan.
Kokka on ollut vuosikymmenten varrella monessa mukana. Hän on toiminut Espoon Kansallisseuran hallituksen jäsenenä 1985–1995, joista puheenjohtajana vuodet 1987–1995 sekä useita kertoja toiminnantarkastajana sen jälkeen. Syksyllä 2025 hänet nimitettiin Kansallisseuran 70-vuotisjuhlassa yhdistyksen ensimmäiseksi kunniapuheenjohtajaksi.
Espoon Kansallisseuran lisäksi Kokka on vaikuttanut pitkään muun muassa Insinööriliitossa ja Ammattienedistämislaitossäätiössä (AEL). Lisäksi hänellä on takanaan kymmeniä kunnallisia, valtiollisia, liike-elämän ja työmarkkinajärjestöjen luottamustoimia.
Kokalla on vahva tausta koulutuspolitiikassa ja hän johti aikoinaan Insinööriliiton varapuheenjohtajana järjestön koulutuspoliittista vaikuttamistyötä. Myös Kokoomukseen hän tuli aikoinaan koulutuspolitiikka edellä.
"Teknisen koulutuksen puutteellinen kehittäminen oli aikoinaan paha ongelma. Kävimme esittelemässä Insinööriliiton kantoja Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suomiselle, joka vinkkasi, että puoluetaustasta voisi olla apua tavoitteiden ajamisessa. Näin Insinööriliiton hallituksessa alettiin kannustaa laajemminkin ihmisiä liittymään puolueisiin", Kokka muistelee.
Kokoomuksen jäsen Esa Kokasta tuli 1980-luvun alussa. Puoluevalinta oli kuitenkin selvä jo lapsuudenkodin perusteella: Kokan yrittäjänä toiminut isä oli sotainvalidi ja taustaltaan suojeluskuntalainen. Kodin seinää koristi Kokan lapsuudessa suurikokoinen marsalkka Mannerheimin muotokuva.
Musiikilla tärkeä merkitys kasvun kannalta
Isänmaallisten arvojen lisäksi Kokan elämässä on ollut lapsuudesta lähtien läsnä myös musiikki. Kokka opetteli eteväksi pianistiksi, ja myöhemmin pianon rinnalle tuli soittimeksi myös kontrabasso. Lisäksi Kokka lauloi Helsingin normaalilyseon, eli Norssin poikakuorossa. Nuoruuden soitonopettaja Sergei Kulanko väläytteli Kokalle jopa mahdollisuutta konserttipianistin uraan, mutta toisin kävi.
"Päätin sen sijaan keskittyä täysillä opintoihini Norssissa, joka oli kasvuympäristöni. Siellä olivat kaikki parhaat kaverini ja parhaat opettajani", Kokka toteaa.
Soitto jäi kuitenkin rakkaaksi ja aktiiviseksi harrastukseksi. Norssin luokkatoverien kanssa Kokka soitti eri kokoonpanoissa, ja heidän perustamansa jazz-orkesteri oli hänelle tärkeä sekä harrastuksena että myöhemmin tulonlähteenä.
Norssissa Kokka tutustui sittemmin valokuvaajana mainetta niittäneeseen Timo Kirvekseen, joka sattui olemaan Jean Sibeliuksen tyttärentyttärenpoika. Kokka esiintyi klarinettia soittaneen Kirveksen kanssa samassa jazz-yhtyeessä, ja jälkipolvensa musiikkiharrastuksesta kiinnostunut Sibelius olisi ollut valmis kutsumaan nuoret muusikot Ainolaan esiintymään. Vierailua ei kuitenkaan ehditty järjestää ennen Sibeliuksen kuolemaa syyskuussa 1957, joten kansallissäveltäjä jäi Kokalta kohtaamatta.
"Olisi tullut paha mainehaitta, jos olisi päästy sanomaan, että Sibelius kuuli soittoamme ja kuoli sitten", Kokka hymähtää.
Esa Kokka kotonaan Laaksolahdessa instrumenttiensa ääressä.
Vanhana kontrabasistina Kokka tuntee musiikkielämän opit ja on pystynyt hyödyntämään niitä myös ammatillisesti.
"Basisti tukee solistia, samaa olen soveltanut johtamiseen. Johtajan tehtävänä on tukea alaisiaan ja saada kokoonpanosta irti paras lopputulos. Tulokset eivät tule huutamalla, tai puuttumalla liikaa yksityiskohtiin."
Ilman verkostoja ei saa aikaan mitään
Yhtyesoitossa oppii yhteistoiminnan ja toisten kuuntelemisen merkityksen. Samoja taitoja tarvittaisiin politiikassa. Ikänsä yhteiskunnallisia asioita seurannut Kokka pitää nykyistä poliittista ilmapiiriä valitettavan tulehtuneena.
"Suomessa blokkiutuminen on toistaiseksi aika lievää, mutta esimerkiksi Ranskassa tilanne alkaa olla jo hälyttävä. Mielipidekyselyjen mukaan yli 70 prosenttia katsoo, ettei demokratia toimi ja kansalliskokoukseen valitaan paljon täysin kompromissikyvytöntä väkeä", Kokka toteaa huolestuneena.
Suomessa poliittista vastakkainasettelua on saattanut lieventää suurvaltanaapurin läheisyys, mutta myös meillä poliittisen keskustelun retoriikka menee Kokan mukaan nykyisin usein liian vihamieliseksi. Ukrainan sota ja muut kriisit ovat toki pakottaneet suomalaiset poliitikot uudelleen perimmäisten kysymysten äärelle ja edes jonkinlaiseen rakentavaan yhteistyöhön.
Sodan kaltainen voimakas koettelemus tuo perspektiiviä poliittiseen ajatteluun. Kokka itse koki talvi- ja jatkosodan kauhut hyvin nuorena helsinkiläissiviilinä. Neuvostoliiton suurhyökkäyksestä kesällä 1944 syvää huolta kantaneet vanhemmat toimittivat 7-vuotiaan Kokan sisarensa kanssa Ruotsiin sotalapsiksi, turvaan mahdolliselta neuvostomiehitykseltä.
Kokka korostaa voimakkaasti yhteistyön ja verkostojen merkitystä kaikille politiikassa toimiville. On jaksettava jalkautua toisten pariin ja tutustua ihmisiin. Hän käyttää kannustavana esimerkkinä tasavallan presidentti Alexander Stubbin menestyksekästä diplomatiaa.
"Noin sata vuotta sitten Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen juoksivat Suomen maailmankartalle, nyt Stubb golfasi meidät maailmankartalle. Verkostojen ja hyvien ihmissuhdetaitojen tärkeyden näkee siitäkin", Kokka pohtii.
Teksti: Antti Virolainen; Kuvat: Jarmo Nieminen ja Antti Virolainen